reissumies

”Aasian matka oli mun eka yksinäinen reissu. Reissasin sen reilu kuusi kuukautta. Olin silloin 23-vuotias. Oonhan mä ihan lapsesta asti joka vuosi matkannut jonnekin perheen kanssa, mutta tää oli tällainen eka aikuisiällä tapahtunut pidempi matka. Se oli semmoinen extempore-lähtö; mulla paloi jo pitkään kärventyneet hermot perjantaina duunissa ja sanoin pomolle, että soronoo en tuu tänne enää koskaan takaisin. Lauantaiaamuna olin sitten läppärillä ja rapsuttelin takaraivoani, että mitähän sitä keksis. Löytyi aika halvat lennot Bangkokiin, joten ostin ne ja lähin matkaan. Ostin pelkän menolipun, kun en tiennyt miten kauan siellä menee. Enkä mä ees halunnut suunnitella sitä. Reissussa kiersin Thaimaata, Laosia, Kambodzaa ja Vietnamia, jota vihasin. Ne ukottaa siellä koko ajan, en suosittele sitä mestaa kenellekään!

Tykkäsin Thaimaan pohjoisosassa olevasta Chiang Maista. Se on karua maaseutua mutta länkkärit otetaan tosi hyvin vastaan siellä. Ne asuu läpi vuoden bambumajoissa ja illat pitkät istutaan yhessä notskin äärellä ja jutellaan. Ne halus kuulla aina Suomesta tarinoita ja itsekin kertoa elämästään, kuinka esimerkiks Vietnamin sota vaikutti niihin. Se sota sai eniten kuitenkin tuhoja aikaan Laosin puolella. Laoshan on maailman pommitetuin maa. Kato, kun jenkit lensi Laosin päältä ja vaan tyhjensi osan lastistaan sinne. Katujen vieressä on siellä edelleenkin kylttejä, että maassa on miinoja.

Laosissa asuttiin riippumatoissa ja trekattiin viidakossa. Meillä oli matkassa mukana paikallinen opas ja sellanen viidakossa elävä jäbä, joka kantoi meidän laukkujamme. Vaikka me ei puhuttu samaa kieltä sen viidakkojäbän kanssa, oli se ihan huippu tyyppi. Kerran yöllä se opas tokas, että katsokaa ylös! Näin monen tähden hotellissa ette ole varmaan koskaan asuneet. Tottahan se oli. Siellä viidakossa oli ihan kaikenlaisia otuksia, vesipuhveleita, krokotiilejä ja pinkin värisiä delfiinejä. Myös rantaviivaa siellä oli paljon. Yhdellä rannalla oli siihen vesirajaan kerääntynyt katinkultaa, se oli kuin kultaranta. Siitä oli ihan makeeta lähtee uimaan pinkkien delfiinien kanssa. Vesi oli niin kirkasta siellä tai siis sinistä. Löysin myös 70 metrisen vesiputouksen, jonka alla kävin suihkussa. Jumalauta se sattui! Ajattelin, että miksei siinä kävis pesulla, mutta olikin aika huono idea.

Tutustuin moneen uuteen ystävään reissussa, paikallisiin ja muihin matkaajiin. Yhdestä thaikkujäbästä tuli tosi läheinen ystävä mulle. Asuin low seasonin aikaan yhdessä hostlassa, jonka talonmies se oli. Aloin tehä töitä yhdessä sen kanssa lopulta ja sitten vapaa-ajatkin vieteltiin yhdessä mopoilla ajellessa. Mulle ei koskaan tullut yksinäinen olo matkatessani, sillä aina tapas uusia tyyppejä. Sitten jos halus olla yksin, niin sitten sai olla täysin yksin.

Yks ranskalainen tyttö jäi ehkä tärkeimmäksi reissutyttöystäväksi, ikävöin sitä vieläkin. Vietettiin melkein kaks kuukautta yhdessä; kummallakaan ei ollut mitään suunnitelmia, vaan mentiin minne tuuli, tuuli kuljettaa ja sinne, minne nenä näyttää.”

-Jussi

Jussi majaili asunnottomuutensa ajan ystäviensä ja perheensä luona eikä onnekseen joutunut nukkumaan kertaakaan kadulle, vaikka toisten nurkissa asumisen stressaavaa olikin. Asunnottomuuden syyksi Jussi kuvailee eroaan tyttöystävästään, mikä johti alkoholin liikakäyttöön. Jussi muutti asumaan Sininauhasäätiö-konsernin asumisyksikköön Ruusulankadulle talvella 2018 ja on tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että hänellä on oma asunto asumisyksikössä. Tulevaisuudessa Jussi kuitenkin haluaa muuttaa omillensa ja löytää itsellensä sopivan kotinsa.

© 2020 Sofia Eskola & Emilia Musturi / Sininauhasäätiö

Sininauhasäätiö_regular_RGB.png