MINDWAR

”Kun olin kolme- tai neljävuotias kuulin isoveljeni huoneesta hevimusiikkia, joka kuulosti korvaani heti ihanalta. Kun Metallica julkaisi (2004) biisinsä Somekind of Monster, sain alkukipinän kitaransoittoon. Lopulta äiti hankki viitisen vuotta sitten meille kotiin sähkökitaran, jota pääsin soittamaan. Alkuvaikeuksista huolimatta jatkoin kitaransoittoa ja viimeisen parin vuoden ajan oon harrastanut soittoa aktiivisemmin. Oon itseoppinut kitaristi, joten opettelin kaiken yksin kotona Youtuben tutoriaalien avulla. Tutoriaaleista sitten harjoittelin Metallican Nothing else matters -kappaleen, joka oli ensimmäinen oppimani kokonainen biisi. Metallican lisäksi mua inspiroi melodinen, emotionaalinen ja hevimusiikki ylipäätänsä. Se on niin kaunista kuunneltavaa ja antaa mulle inspiraatiota omaan soittooni. Sooloilussa erityisesti rakastan shreddingia eli suoraan käännettynä silppuamista, joka on sellaista eri nuottien nopeaa tilutusta. Tremolo on toinen suosikki sooloilussa; se on sähkökitaran ääniefekti, jossa sointua soitetaan vaihtelevalla äänenvoimakkuudella. Mun lempparipuuhaa on vinguttaa kitaraa oikein kunnolla.

Nykyään mulla on ihan superlatiivinen kitara, nimittäin kardinaalinpunainen Epiphone Les Paul, jonka ostin käytettynä ja tuunasin paljon arvokkaammaksi. Herkkuina päälle oon hankkinut kitaraan mm. Metallican Jamesin live-keikoillaan käyttämät ja signeeraamat mikit, joilla saa sitten aitoa Metallica soundia sekä tilaustyönä Jenkeistä hankittu kaulamikki, jossa on 1950-luvun lämmin soundi. Tulevaisuudessa haluan tehdä eri värisiä replikoita kitarastani, mutta tällä hetkellä riittää yksi monipuolinen kitara.

Viime vuoden loppupuolella mulla oli kolme keikkaa ja alkuvuodesta yksi keikka. Ensimmäinen esiintymiseni oli Kivenlahden torilla Asunnottomien yössä 17.10. Toinen keikka oli sitten Espoon keskuksen torilla ulkosalla, siellä oli tosi paljon yleisöä kuuntelemassa. Siellä mä ihan yksin sitten esiinnyin kitaran kanssa. Aluksi jännitti, mutta sitten kun vetää sen minkä varmasti hallitsee, ei jännitys haittaa. Jos lähtee soittamaan epävarmoja biisejä, niin todennäköisesti vaan nolaa itsensä. Kummallakin keikalla soitin Metallicaa, jonka osaan, vaikka silmät kiinni vetää.

Covereillahan ei kovin pitkälle menesty, siks oon suunnitellut tekeväni omaa musiikkia. Aloitin treenaamaan laulamistakin, vaikka laulaja en oo ikinä ollutkaan. Tykkään treenata varsinkin vibratoa. Tulevaisuudessa haluaisin esittää itse sävellettyjä ja sanoitettuja biisejä ihmisille. Mun luoma musiikki vaihtelee tyylillisesti metallista trashmetalliin ja aina rauhallisempiin balladeihin.

Teen alituisesti biisejä ja oon saanut vihdoin sanoitukset valmiiksi ekaan biisiini nimeltä “Mindwar”. Biisit teen englanninkielellä, sillä mulla on sukua Amerikasta ja oon aina tuntenut oloni kotoisammaksi Atlantiksen toisella puolella. Tällä hetkellä opiskelen hitsaajaksi, joten musiikkia teen harrastuksena. Tulevaisuudessa olisi kuitenkin ihana keikkailla täysipäiväisesti, niin paljon kun tää maailma vaan mun sallii.”

 

-Sami

Sami oli keväästä 2018 lähtien viiden kuukauden ajan asunnoton johtuen haastavasta perhetilanteesta. Hän asui silloin hostellissa Kivenlahdessa. Tällä hetkellä Sami asuu yksiössä ja haaveilee muutosta sukulaistensa luo Amerikkaan. Samilla on dysfasia, joten hän ei ymmärrä tai tuota suomen kieltä sujuvasti. Englanninkieli häneltä kuitenkin sujuu luontevammin. Kielen lisäksi Amerikassa ihmiset ovat paljon ystävällisempiä ja sosiaalisempia. Suomessa Sami tuntee olonsa usein eristetyksi ja yksinäiseksi; usein ihmiset vain katsovat vihaisesti takaisin, jos heille yrittää jutella.

© 2020 Sofia Eskola & Emilia Musturi / Sininauhasäätiö

Sininauhasäätiö_regular_RGB.png